yksin maastoilua & uusi innostus!

lisää kuvia voit katsoa täältä !

Olin viime keskiviikkona molemmilla pojilla puolen tunnin maastolenkit. Veikan kans ravailtiin ja tarkotus kai oli laukatakkin, mut oli kokoajan jotenki säikyllä tuulella ja kääntyili kotiinpäin, veti jarrut pohjaan ihan yhtäkkiä sun muuta joten en jaksanu taistella sen laukan kanssa. Hilsulla menin pitkästä aikaa, ja en kadu yhtään! Vaikka vaan höntsäiltiin, sain taas pikkasen sitä iloa takasin mitä joskus kauan sitten sain kun Hilsulla enemmän ratsastelin. Pysy hyvin kädessä, vaikka suussa oli ihan normit kolmipalat, ku unohin laittaa olympiat.. :D Innostuin taas uudelleen tosta suokistaki, mut nyt taitaa tulla taas vähän taukoa ratsastelusta, ku sairastuin ja nyt on liikuntakieltoo muutama viikko.. Palaillaan :)

Ilman satulaa vuorenvalloitusta

Alussa ei oikein meinannut sujua mikään....

 

Tää tallireissu on siis jostain maaliskuun puolestavälistä, ja joo kyllä, nyt on jo huhtikuun alku... Mutta siis tehtiin kentällä noin tunnin treeni, johon kuului avotaivutuksia, ympyrällä ratsastamista ulospäin taivuttaen ja kiipeiltiin myös kentän lumikasassa, kun veikka sinne erityisesti koko ajan oli kiipeämässä :D 9 kuva kertoo siitä, mikä raivostuttaa mua oikeestaan tällä hetkellä eniten. Eli veikka on huomannut saavansa kiitosta siitä, kun laskee päänsä alas ja tästä on näköjään kehittynyt tapa laskea pää liian alas ja selkä ja takajalat ei siltikään toimi yhtä hyvin kuin peräänannossa pitäisi. Kahdessa seuraavassa kuvassa se astuu hienosti ristiin etujaloilla niinku pyysin ja ei oo liian paljon pää alhaalla, saa koko ajan vahtia, ettei siitä tuu paha tapa, josta ei sitte pääse myöhemmin eroon :s Hilsu kulki kivasti niinku nykyään yleensä, vaikka vauhtia silläkin taas oli. Loppukuustakin kävin toki tallilla, niistä ei vain oikein mitään kuvia ole, eikä mitään erikoista tehtykään. Pari kertaa maastoiltiin ja kentällä mentiin, mut toi kuvissa oleva lumi oli sulanu muutamassa päivässä räntä-hiekka-muta-sohjoksi eli käynnissä vaan harjoiteltiin.

supermaasto 2 !

Kaikki esim. anonyyminä lukevat, käykää kurkkaamassa tämä >kysymyspostaus< ja kommentoikaa omat kysymykset joukkoon :)

4.3: Ei oo oikeen kerrottavaa tästä sunnuntaista, aika samanlainen tallikäynti oli ku toi edellinen, eli Vilman kans lähettiin supermaastoilemaan. Tavoitteena oli semmonen tunnin lenkki tai yli, päästiin tavotteeseen. Hilsu ravaili taas kivasti, muttei kuitenkaan löytänyt samanlaista vaihdetta mitä viime kerralla. Kuitenkin taas pystyttiin polttamaan poikien kaloreita rauhallisessa tempossa ravaillessa ja muutaman reilun laukkapätkän kanssa :) Kameraa ei tullut mukaan, eli taas pari tällasta vanhaa kuvaa.. Oon harkinnu jotain erikoispostausta mutten yhtään tiiä minkälaista, koska tää on aika tylsää varmaan lukea viikottain, mitä ollaan tallilla tehty yms, vaikkei teitä lukijoita ole kuin 3.. Ehdotukset ovat erittäin tervetulleita! Ps. Huominen jää väliin taas, kun mun valmennus siirty maanantailta torstaille. Sunnuntaina yritän palailla uuden postauksen pariin!

Ensimmäinen eteenalas-harjoitus 28.10.2010! Huomattavaa eroa siihen, miltä poika näyttää tätä kuvaa aikasemmissa kuvissa, vaikka eihän tämäkään todellakaan täydellinen ole.

Tän parissa ollaan saatu monet naurut! :D

supermaasto with hyvä seura !

 

26.2: Vilman kanssa päästiin tallille aamupäivällä muutaman tunnin yöunien jälkeen. Olo ei ollu mitenkään kauheen vahva, mut se kaikki lumen kirkkaus ja muutenkin kirkas ilma avas kyl silmät ja oli muuten ihan unelma ilma maastoilla, mut tuuli haittas pikkasen. Haettiin Tintti sisälle ja katottiin ku pojilla oli taas hauskaa tarhassa.. Saatiin ne sitten pienen taistelun ja pomottamisen jälkeen kunnialla sisälle. Ajatuksemme oli lähteä supermaastolle, joka mun ja vilman kielelllä siis tarkoittaa pitkää maastolenkkii joka sisältää ravailua ja laukkapätkiä! Alku oli semmosta sähellystä et mielessä kävi, et heitetään vaan joku pikku käynti lenkki ja mennään kentälle ravailemaan, mut alkusähläyksien jälkeen pojat osottautu oikein herrasmiehiksi! Vaikka raviylämäestä tulikin laukkaylämäki ja vaikka alussa ravi oli kovaa, hetken höntsäiltyämme Hilsu näytti taas aivan uuden puolen itsestään! Vilma sai sen ravaamaan niin unelmaravia että jopa Veikka joutui ravaamaan hitaasti! Ravailtiin oikein pitkiä pätkiä ihan rauhallisellla tempolla, Hilsu näytti unelmalta istua harkkaravissa tai keventää, enpä ole ennen tuollaista ravia nähnyt tolta suokilta! Ei oo ees kentällä onnistuttu saamaan tollasta ihmeravia, ja nyt se sitten pamautti tollasen yllätyksen ja vielä maastossa.. Vilma jopa antoi pidempää ohjaa ja poika venytti kaulaansa ja laski päätään ja hidas tempo säilyi. Lenkki oli joku tunnin mittanen, tultiin kaikki neljä hikeen ja palattiin erittäin tyytyväisenä tallille! :)

Lumikahlailua ja pepputreeniä

Sunnuntain talli ei onnistunu joten oltiin sitten viime tiistaina. Niinku toisessa blogissa kerroin, tää blogger ei antanu mun maanantain jälkeen enää postailla mitään ja tänään taas onnistuu, niin tää postaus tulee vähän myöhään.
Oltiin siis Essin kans puol 2 aikaan tallilla, kahlattiin valtavien lumikinosten läpi tarhoille ja pojat oli ihan omituisia! Hyppi ja pomppi joka suuntaan ja oli vähän liiankin innokkaita liikkumaan.. Harjailtiin ensin Veikka ja mentiin pikku maastolenkki alkuverkaks. Sit piti mennä sänkkärille laukkailee mut arvaa vaan päästiinkö ees puoleenväliin sitä metsätietä ku Essi sano ettei siel pääse kävellen pidemmälle.. Sitä lunta oli Veikan mahaan asti jossain kohdissa, eli päätettiin sit laukkailla vaan siinä mettätiellä. Poika oli tosi innoissaan ja laukka tuntu paljon paremmalta mitä tasasella!  Spurttailtiin niin kauan et molemmat oltiin ihan hiessä, teki tosi hyvää laukata siel kinoksissa. Sain kävelyttää poikaa kaks kertaa kauemmin ku normaalisti ja sil aikaa essi laitto Hilsuu kuntoo. He meni tallin pihal oleval laitumelle kävelee ja vähä ravailemaa ja taivuttelemaa, ja sit mentiin sinne samal mettätiel mis laukattiin veiksun kans myös. Eka laukkapätkä päätty siihen et Essi joutu kiskasemaa Hilsun melkeen puuta päin ku jarruja ei oikeen tahtonu löytyy.. Sen jälkeen käynnissäki vähän ryösteli, ja he tuli uudelleen saman tien käynnissä pysähdysten kanssa. Sit palattiin kävelyiden jälkeen talliin ja heitettiin loimet niskaan ja ulos. Loppuun viel muutamat kuvat!

 tää neiti päätti tänään kuulemma tulla porteista läpi..

maastoilu + kenttä

Torstaina lähettiin tallil ja ajatuksena oli jo vähän ravailla ja tehä jotain raskaampaa, ku rokotuksesta oli kulunu jo viikko. Alkulämpö haettiin maastosta, ja siel sitä vauhtii sit riittikin, pari pukkiaki lens ja Hilsu taas kuvitteli olevansa jossai ravilähdössä. Käveltiin joku 20min, ja sit kentälle. Ravailtiin kumpikin siinä vaan kenttää ympäri et lihakset vähän vertyis ja näin, Veikalla aloin sit tekemään taas ne kunnon kulmat ja koitin, jos poika ois sillä tuulella et koitettais jotain vähä haastavampaa: pohkeenväistöä. Se on se kesto-ongelma oikeestaan ollu meillä, etupää väistää mut takapää tulee millon mitenkin sielt perästä.. Pojalla oli kuitenki tosi hyvä päivä ja muutama askel tuli takajaloillakin ! Väisti paljon paremmin oikealle kuin vasemmalle, joten sitä vasenta pitää treenailla enemmän.
Jotkut sanoo, ettei oo järkeä harjoitella mitään noin vaikeeta tollasel hevosella, ku ei siitä kuitenkaa mitään tule. Oon eri mieltä, koska vaikka se ei oiskaan täydellistä pohkeenväistöä ja ties mitä, tärkeintä on, et saa hevosen kuuntelemaan niitä apuja mitä pyytää, eli sivulle ja eteen. Apujen kuunteleminen on musta se ensimmäinen askel, ja se on välillä ollu myös hankalaa meidän harjoittelussa.
Yhteensä noin tunnin ratsastelun jälkeen jätettiin pojat suoraan talliin ja haettiin kans Tintti niitten seuraks. Sit vuoros oli suitsien putsausta, kyl neki osaa mennä aikamoiseen kuntoon vaikkei oo ees käytössä joka päivä.. Kameraa ei ollu tallilla mukana joten toi kuva on viime kesältä. Huomenna ois tarkotus taas mennä liikuttaa pojat, jos kyydit onnistuu ja ilma on hyvä :)

Käyntityöskentelyä

Unohdin ihan tossa esittelypostauksessa kertoa, et tallilla asustelee myös Vauhti-Tintti eli tutummin Tintti !

 Kaiken säätämisen ja kyytien sopimisen jälkeen päästiin vihdoin tallille siinä 12 kieppeillä. Tarhassa odotti kaks läpimärkää, hellyydenkipeää heppaa, jotka oli ilmeisesti riehunu tarhassa jonku verran, koska Hilsun riimu oli ties miten sen päässä ja kummankin loimet ihan vinot.. Luntakin tuli ihan kiitettävästi, lähdettiin äkkiä tallin puolelle ja harjailtiin pojat. Veikan loimesta oli tullu vedet ihan läpi asti ja Hilsun häntä oli tervasta niin sotkuinen, et innolla ootetaan sitä hetkeä et mittari näyttää yli kymmenen astetta plussaa et päästään heijät pesemään... Ehkä toi seinien tervaaminen ei oo heppojen siisteyden kannalta ihan hyvä juttu, mut eipähän ainakaan syö seiniä.
Pojat oli tosiaan rokotettu ja raspattu torstaina, eli ei sillon päästy heitä ratsastelemaan. Viikkoon ei saa nyt mennä hikeen ratsastelua.. Omistaja oli kans puhunu Veikan mahavaivoista sen lääkärin kans, ja kai se tulos vaan on se et Veikka on syöny sitä hiekkaa niin älyttömästi mahaansa et sen takia oireili, potki mahaansa ja näykki eikä oikeen antanu koskee mahaansa. Tänään taas sai varoa ja komentaa ku hampaat heilu ilmassa, mut ku selkään pääsin ni Veikkahan oli todella hyvällä tuulella!
Ratsasteltiin kentällä reilu puol tuntia lumisateen ja sen takia, et meitä tultiin jo aika pian hakemaan. Alkukäynneissä ohjattiin poikia ihan vaan istunnalla ja pohkeilla, laitettiin kädet sivulle ja yritettiin vaihtaa suuntaa yms. Hilsu toimi tässä paremmin, Veikkaa piti vähän ottaa myös ohjan kanssa et se tuli sieltä..
Tehtiin pelkästään käyntijuttuja, kummatkin suoristeli ja teki pysähdyksiä. Päätettiin, että ei tehä yhtään ylimäärästä ympyrää, niitä on tehty ihan liikaa! Veikan kans tehtiin pitkästä aikaa loivaa kaarevaauraa ja siihen yhdistettiin sit lopuks pysähdykset ja peruutukset. Oli tosi napakka pohkeelle ja loppuun mentiin monta kertaa niin, ettei edes pysähdytty siirtymien välissä, vaan käynnistä suoraan peruutukseen ja peruutuksesta suoraan käyntiin. Myös kulmat oli tällä kertaa vuorossa, saatiin ihan kivan näkönen ura tehtyä ja Hilsu meni loppukäynneissä ilman ohjia täydellisiä kulmia ;)

Loppuun harjailujen jälkeen sovitettiin uusia loimia, koska kuivat piti saada märkien tilalle. Saa nähä kauanko noi kestää ehjänä...

Here again

Täällä ollaan taas ! Poistin koko blogin turhautumisen seurauksena, ei ollut motivaatiota kirjoittaa jokasesta ratsastuksesta ja tekstikin tökki. Tänään aamulla huomasin taas tän vanhan blogini ja päätin palauttaa tän elävien kirjoihin. Uusi yritys, saa nähdä mitä tästä tulee, kaksi blogia vaatii kuitenkin kumpikin sitä säännöllistä päivittelyä. Tänne en halunnut sotkea mitään heppajuttuja, mun mielestä parempi erikseen :) Päivittelen tänne aina kuulumisia, kun olen ollut jompaakumpaa liikuttelemassa.

Poistin siis kaikki tekstitkin blogin poistamisen yhteydessä ja en saa niitä enää takaisin. Aloitan vaikka meijän esittelemisellä.

Tää oli ennen pelkästään mun ja Veikan kuulumisista ja edistyksestä kertova blogi, mut nyt päätin ottaa Hilsunkin tähän mukaan. Meitä on siis neljä tyttöä, minä, Essi, Vilma ja Janica, jotka käydään Vaskiolla pikkutallilla liikuttamassa kahta ruunaa, toinen on suomenhevonen ja toinen lämminverinen ravihevonen. Minä ja Essi ollaan nyt käyty reilu pari vuotta ratsastelemassa ja auttamassa tallitöissä, Vilma ja Janica reilu vuoden.

Suokki on nimeltään Hilseri, tutummin Hilsu, josta tarkempaa tietoa & edistymistä löytyy täältä. Hilsu on syntynyt vuonna 1995 ja ravitaustaa löytyy. Hilsulla ratsastaa pääosin Vilma ja Essi. Aluksi oltiin joka ikinen kerta ongelmissa, sillä sitä vauhtia todellakin löytyi, ohjia ei voinut ottaa kunnon tuntumalle ja ravissa oli vaikea keventää.. Pidätteet eivät toimineet, se juoksi aivan oman tahtonsa mukaan ja pidätettä karkuun. Jokainen aina jännitti Hilsulla ratsastamista, koskaan ei voinut tietää, pysähtyykö se varmasti ja mitä sen kanssa pitäisi oikein tehdä. Essin kanssa otettiin muutamat ratsastustunnit, ja kehitystä alkoi tapahtua ihan huomaamatta! Pikkuhiljaa volteilla oli helpompi taivuttaa, puunrungosta alkoi muovautua pehmeä ja paremmin kädessä pysyvä ratsastettava. Muutaman irtohypytyksen jälkeen huomattiin, että Hilsu tykkää todella paljon hypätä! Puomiharjoituksia ja pikkuesteitä ollaan lisätty harjoituksiin mukaan, jospa ne auttaisivat vielä lisää hitaamman tahdin löytämiseen, kun täytyy katsoa, mihin oikein jalkansa laittaa. Nykyisin suokki on todella mukava ratsastaa, se on rauhottunut ja taipuu todella kivasti! Oikean ratsastustekniikan löytymisestä on ollut älyttömästi hyötyä. Hilsu on todella herkkä suusta sekä pohkeesta, hermostuminen ja pitkät pidätteet kuumentavat sitä entisestään ja jos ei osaa olla kärsivällinen, Hilsulla ratsastaminen on turhaa.

Lämppäri on nimeltään Cap Newton eli Veikka. Veikkaa ratsastaa pääosin minä ja joskus Janica. Veikka syntyi vuonna 2002 ja aluksi tarkoitus oli saada Veikastakin ravihevonen, mutta luonne ja vauhti ei riittänyt siihen asti. Veikalla ei ole ns. ratsukoulutusta, tottakai on totutettu pienenä satulaan ja muihin varusteisiin sekä pohkeeseen ja ohjaan, mutta mikään ihmeheppa se ei ollut, kun alotettiin kaksi vuotta sitten Essin kanssa ratsastelemaan tuolla. Käynnissä ei taipunut mihinkään suuntaan, ravista puhumattakaan! Laukka ei noussut kumpaankaan kierrokseen.. Alkaa oikein naurattaa, kuinka huonosti silloin menikään.. :D Pikkuhiljaa alettiin kuitenkin vaatia pojalta reipasta ravia ja taivuttelua. Ensimmäisen ratsastustunnin jälkeen alettiin ratsastaa Veikkaa eritavalla, sillä se kulki aina lavat ulkona tai sisällä riippuen kierroksesta ja ei käyttänyt takajalkojaan tai selkäänsä tarpeeksi. Maastoon ei voinut lähteä ikinä ainakaan pitkille lenkeille, sillä Veikka hyppi ja pomppi joka suuntaan ja kyttäsi kaikkea.. Maastakäsinharjoitusten ja säännöllisen ratsastamisen myötä nykyään Veikka taipuu hienosti ja joskus käyttää selkäänsä myös! Lihakset ovat kehittyneet, laukka nousee molempiin suuntiin ja ollaan me jo ympyröitäkin laukattu-kaikki tämä vain neljän tytön n. seitsemän vuoden ratsastuskokemuksen ja pitkäjänteisen työn seurauksena! Maastoon voi nykyään lähteä yksin jopa tuulisella säällä ilman sen kummempia sähläämisiä! Vesilätäköihin astuminen on kuitenkin vieläkin harjoittelemisen arvoinen asia.. ;)

Olen ison kiitoksen velkaa hevosten omistajalle siitä, että saatiin näin mahtava tilaisuus kehittää ja ratsastaa kahta todella tärkeäksi tullutta hevosta. Veikasta ja Hilsusta on tullut melkein kuin omia hevosia - muistot ja kokemukset ovat ainutlaatuisia, joita en tule ikinä unohtamaan. Ratsastuskokemus on kasvanut huimasti, monen monta elämän parasta tunnetta olen kokenut näiden kahden hevosen kanssa. Ihan huikeaa!