Here again

Täällä ollaan taas ! Poistin koko blogin turhautumisen seurauksena, ei ollut motivaatiota kirjoittaa jokasesta ratsastuksesta ja tekstikin tökki. Tänään aamulla huomasin taas tän vanhan blogini ja päätin palauttaa tän elävien kirjoihin. Uusi yritys, saa nähdä mitä tästä tulee, kaksi blogia vaatii kuitenkin kumpikin sitä säännöllistä päivittelyä. Tänne en halunnut sotkea mitään heppajuttuja, mun mielestä parempi erikseen :) Päivittelen tänne aina kuulumisia, kun olen ollut jompaakumpaa liikuttelemassa.

Poistin siis kaikki tekstitkin blogin poistamisen yhteydessä ja en saa niitä enää takaisin. Aloitan vaikka meijän esittelemisellä.

Tää oli ennen pelkästään mun ja Veikan kuulumisista ja edistyksestä kertova blogi, mut nyt päätin ottaa Hilsunkin tähän mukaan. Meitä on siis neljä tyttöä, minä, Essi, Vilma ja Janica, jotka käydään Vaskiolla pikkutallilla liikuttamassa kahta ruunaa, toinen on suomenhevonen ja toinen lämminverinen ravihevonen. Minä ja Essi ollaan nyt käyty reilu pari vuotta ratsastelemassa ja auttamassa tallitöissä, Vilma ja Janica reilu vuoden.

Suokki on nimeltään Hilseri, tutummin Hilsu, josta tarkempaa tietoa & edistymistä löytyy täältä. Hilsu on syntynyt vuonna 1995 ja ravitaustaa löytyy. Hilsulla ratsastaa pääosin Vilma ja Essi. Aluksi oltiin joka ikinen kerta ongelmissa, sillä sitä vauhtia todellakin löytyi, ohjia ei voinut ottaa kunnon tuntumalle ja ravissa oli vaikea keventää.. Pidätteet eivät toimineet, se juoksi aivan oman tahtonsa mukaan ja pidätettä karkuun. Jokainen aina jännitti Hilsulla ratsastamista, koskaan ei voinut tietää, pysähtyykö se varmasti ja mitä sen kanssa pitäisi oikein tehdä. Essin kanssa otettiin muutamat ratsastustunnit, ja kehitystä alkoi tapahtua ihan huomaamatta! Pikkuhiljaa volteilla oli helpompi taivuttaa, puunrungosta alkoi muovautua pehmeä ja paremmin kädessä pysyvä ratsastettava. Muutaman irtohypytyksen jälkeen huomattiin, että Hilsu tykkää todella paljon hypätä! Puomiharjoituksia ja pikkuesteitä ollaan lisätty harjoituksiin mukaan, jospa ne auttaisivat vielä lisää hitaamman tahdin löytämiseen, kun täytyy katsoa, mihin oikein jalkansa laittaa. Nykyisin suokki on todella mukava ratsastaa, se on rauhottunut ja taipuu todella kivasti! Oikean ratsastustekniikan löytymisestä on ollut älyttömästi hyötyä. Hilsu on todella herkkä suusta sekä pohkeesta, hermostuminen ja pitkät pidätteet kuumentavat sitä entisestään ja jos ei osaa olla kärsivällinen, Hilsulla ratsastaminen on turhaa.

Lämppäri on nimeltään Cap Newton eli Veikka. Veikkaa ratsastaa pääosin minä ja joskus Janica. Veikka syntyi vuonna 2002 ja aluksi tarkoitus oli saada Veikastakin ravihevonen, mutta luonne ja vauhti ei riittänyt siihen asti. Veikalla ei ole ns. ratsukoulutusta, tottakai on totutettu pienenä satulaan ja muihin varusteisiin sekä pohkeeseen ja ohjaan, mutta mikään ihmeheppa se ei ollut, kun alotettiin kaksi vuotta sitten Essin kanssa ratsastelemaan tuolla. Käynnissä ei taipunut mihinkään suuntaan, ravista puhumattakaan! Laukka ei noussut kumpaankaan kierrokseen.. Alkaa oikein naurattaa, kuinka huonosti silloin menikään.. :D Pikkuhiljaa alettiin kuitenkin vaatia pojalta reipasta ravia ja taivuttelua. Ensimmäisen ratsastustunnin jälkeen alettiin ratsastaa Veikkaa eritavalla, sillä se kulki aina lavat ulkona tai sisällä riippuen kierroksesta ja ei käyttänyt takajalkojaan tai selkäänsä tarpeeksi. Maastoon ei voinut lähteä ikinä ainakaan pitkille lenkeille, sillä Veikka hyppi ja pomppi joka suuntaan ja kyttäsi kaikkea.. Maastakäsinharjoitusten ja säännöllisen ratsastamisen myötä nykyään Veikka taipuu hienosti ja joskus käyttää selkäänsä myös! Lihakset ovat kehittyneet, laukka nousee molempiin suuntiin ja ollaan me jo ympyröitäkin laukattu-kaikki tämä vain neljän tytön n. seitsemän vuoden ratsastuskokemuksen ja pitkäjänteisen työn seurauksena! Maastoon voi nykyään lähteä yksin jopa tuulisella säällä ilman sen kummempia sähläämisiä! Vesilätäköihin astuminen on kuitenkin vieläkin harjoittelemisen arvoinen asia.. ;)

Olen ison kiitoksen velkaa hevosten omistajalle siitä, että saatiin näin mahtava tilaisuus kehittää ja ratsastaa kahta todella tärkeäksi tullutta hevosta. Veikasta ja Hilsusta on tullut melkein kuin omia hevosia - muistot ja kokemukset ovat ainutlaatuisia, joita en tule ikinä unohtamaan. Ratsastuskokemus on kasvanut huimasti, monen monta elämän parasta tunnetta olen kokenut näiden kahden hevosen kanssa. Ihan huikeaa!